KKO:1982-II-156
- Asiasanat
- Työsopimus, Yleissitova työehtosopimus, TSL 17 §:n 1 mom:n tulkintaa
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S81/403
- Taltio
- 2604
- Esittelypäivä
Ään
Työnantaja, jonka toiminta käsitti huolehtimista talviurheilukeskuksen palvelutoiminnoista, oli työsopimuslain 17 §:n 1 ja 2 mom:n nojalla velvollinen noudattamaan metalliteollisuuden työehtosopimuksen palkkaehtoja työsuhteessaan työntekijään, joka oli suorittanut lähinnä metalliteollisuuden työalaan kuuluneita hiihtohissien asennustöitä.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n B Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta Kuusamon KO p. 27.8.1980 oli lausunut selvitetyksi, että A oli toiminut 20.9.1979 - 20.10.1979 B Oy:n palveluksessa työskennellen hiihtohissin asennustyössä Kuusamon kunnan Rukajärven kylässä, jota asennustyötä oli pidettävä erittäin raskaana ja jota vaativaa ammattityötä A:n oli katsottava kokeneena ammattimiehenä kyenneen itsenäisesti hoitamaan. Kun ei ollut selvitetty, että jotakin muuta työehtosopimusta olisi nyt po. työsuhteessa noudatettava, eikä ollut näytetty, että B Oy:n työntekijöihin olisi jotakin muuta työehtosopimusta sovellettu, KO oli katsonut, että työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväenliiton välistä työehtosopimusta ajalle 1.2.1979 - 29.2.1980 oli sovellettava tähän työsuhteeseen, ja kun A:lle oli vasta 5.3.1980 suoritettu lomakorvaus, KO oli velvoittanut B Oy:n välittömästi kuittia vastaan suorittamaan A:lle palkkana 4 687,20 markkaa, josta oli vähennettävä aikaisemmin suoritettu 2 860 markkaa, eli suoritettava 1 827,20 markkaa, lomakorvauksena 34,66 markkaa ja odotusajanpalkkaa 833,28 markkaa kaikki 6 prosentin korkoineen 21.10.1979 alkaen.
Rovaniemen HO, jonka tutkittavaksi B Oy oli saattanut jutun, t. 4.3.1981 oli katsonut selvitetyksi, että B Oy oli suullisella työsopimuksella ottanut A:n yhtiön tilaaman kahden hiihtohissin asennustöihin. Yhtiö ei toiminut metalliteollisuuden alalla. KO:n päätöksessä mainittua metalliteollisuuden työehtosopimusta, joka oli solmittu niin sanotun teollisuuslinjaperiaatteen mukaisesti, ei siten voitu yleissitovana työehtosopimuksena soveltaa A:n ko. työsuhteeseen.
A oli ollut mainituissa asennustöissä 20.9. - 20.10.1979. Työssäoloaikanaan hän oli tehnyt työtä yhteensä 234 tuntia, joista 50 prosentin korotukseen oikeuttavaa vuorokautista ylityötä oli ollut 36 tuntia ja viikottaista ylityötä 16 tuntia sekä 100 prosentin korotukseen oikeuttavaa sunnuntaityötä 6 tuntia.
Työsopimusta tehtäessä osapuolet eivät olleet sopineet palkan määrästä. Yhtiö oli suorittanut A:lle työpalkkana 11 markan 90 pennin tuntipalkan mukaan yhteensä 2 860 markkaa, johon sisältyi 100 prosentilla korotettu tuntipalkka kuudelta sunnuntaina tehdyltä työtunnilta. Yhtiön maksamaa tuntipalkkaa oli pidettävä kohtuullisena ja tavanomaisena. Sen sijaan A:n tekemästä vuorokautisesta ja viikottaisesta ylityöstä yhtiö ei ollut suorittanut lainmukaista korotusta vastaavaa korvausta.
Näillä perusteilla ja kun A:n työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus työsuhteen päättyessä oli viivästynyt, HO oli muuttanut KO:n päätöstä siten, että A:n vaatimus KO:n päätöksessä mainitun työehtosopimuksen soveltamisesta hänen työsuhteeseensa hylättiin ja B Oy velvoitettiin suorittamaan A:lle tälle tuomittujen työpalkan ja lomakorvauksen asemesta maksamatta jääneenä korvauksena vuorokautisesta ja viikottaisesta ylityöstä 309 markkaa 40 penniä 6 prosentin korkoineen 21.10.1979 lukien sekä odotusajan palkkana KO:n tuomitseman määrän asemesta 571 markkaa 20 penniä, jolle määrälle oli laskettava korkoa 5 prosenttia 2.4.1980 lukien.
Pyytäen valituslupaa A haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja B Oy antoi siltä hakemuksen johdosta pyydetyn vastauksen.
KKO t. tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että A oli työsopimuksen perusteella tehnyt B Oy:lle, jonka toiminta oli käsittänyt huolehtimista talviurheilukeskuksen palvelutoiminnoista, kanteessa kerrottuja lähinnä metalliteollisuuden työalaan kuuluneita hiihtohissien asennustöitä, sopimatta yhtiön kanssa palkan määrästä. Tällaisessa työssä noudatettavista palkkaehdoista oli kuitenkin sovittu Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton 30.1.1979 allekirjoittamassa työehtosopimuksessa ajalle 1.2.1979 - 29.2.1980. Tämä sopimus oli ollut A:n työalan yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus ja yhtiö, jonka toimialalla ei ollut ollut tällaista yleistä työehtosopimusta, oli siten työsopimuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin nojalla ollut velvollinen noudattamaan sen palkkaehtoja työsuhteessaan A:han.
Työsuhteensa aikana A oli joutunut tekemään ylitöitä muistiinpanojensa mukaan, joita yhtiö ei ollut näyttänyt virheellisiksi, 234 tuntia, joista oli ollut 50 %:lla korotettuun palkkaan oikeuttavaa vuorokautista ylityötä 36 tuntia ja viikottaista ylityötä 16 tuntia sekä 100 %:lla korotettavaan palkkaan oikeuttavaa sunnuntaityötä 6 tuntia. Yhtiö oli suorittanut A:lle työpalkkana 11 markan 90 pennin tuntipalkan mukaan 2 860 markkaa, johon määrään sisältyi 100 %:lla korotettu tuntipalkka kuudelta sunnuntaina tehdyltä ylityötunnilta. Ammattitaitonsa ja kokemuksensa vuoksi A oli kuulunut sanotun työehtosopimuksen mukaiseen 4-palkkaryhmään ja hänen suorittamansa työ oli olosuhteet huomioon ottaen ollut työehtosopimuksen mukaista erittäin rastasta työtä. Näillä perusteilla A:n tuntipalkkana oli pidettävä 14 markkaa 26 penniä. Yhtiö oli maksanut A:n lomakorvauksen vasta 5.3.1980, joten sen suorittaminen oli viivästynyt työsopimuslain 22 §:n 5 mom:sta ilmenevällä tavalla. Muilta osin kanne sen sijaan oli jäänyt näyttämättä toteen.
Edellä lausutun perusteella KKO, kumoten HO:n tuomion ja KO:n päätöksen sekä hyläten kanteen enemmälti, velvoitti B Oy:n suorittamaan A:lle työehtosopimuksen mukaisena saamatta jääneenä palkkana ja ylityökorvauksena yhteensä 933 markkaa 16 penniä 6 prosentin korkoineen 21.10.1979 lukien ja odotusajan palkkana kuudelta päivältä 684 markkaa 48 penniä 5 prosentin korkoineen 2.4.1980 lukien.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Manner: en myönnä muutoksenhakulupaa. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan itse asiasta katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n tuomiota.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Mälkki ja Nybergh sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Karetie ja Roos